Olavi Silvonen

Viime elokuussa valittiin Nuuksion kylänvanhimmaksi Olavi Silvonen Hän on syksyn leikkauksen jälkeen ollut kuntoutuksessa, joten haastattelu tulee lehteen näin jälkikäteen.

Olavi Silvonen on syntyperäinen nuuksiolainen, hän on syntynyt 1930. Hänen kotitilansa oli Lehtimäki Siikajärvellä. Siellä asuivat hänen sukunsa, vanhemmat ja isovanhemmat. Myöhemmin isän veljet ja oma poika saivat omat palstansa näistä maista. Isänsä Väinö hoiti tilaansa ja oli myös Histalla töissä. Koulua Olavi Silvonen kävi ns. Histan koulussa, joka on nykyinen Nuuksion suomalainen koulu. Rippikouluun saivat Siikajärven nuoret matkata aina Espoon keskukseen polkupyörällä. Silloin ei ollut linja-autoliikennettä.

Olavi Silvonen toimi lentokon alalla Aero Oy:ssä, joka myöhemmin muuttui Finnairiksi. Siellä hän toimi asentajana ja korjaushommissa Malmin lentokentällä. Omalla autolla piti matkaan lähteä jo puoli kuudelta, jotta olisi töissä ajoissa kello seitsemäksi. Kun Kehä III valmistui, matkaan kului aikaa vain kolme varttia. Vuonna 1952 hän meni avioon ja perheessä on yksi poika, joka asuu myös lähistöllä.
Silvonen toimi monia vuosia Nuuksio-seuran puheenjohtajana, josta toimesta luopui vasta muutama vuosi sitten. Seuran puolesta hän toimi myös Uudenmaan nuorisoseuraliiton johtokunnassa ja veti siellä erilaisia projekteja. Hän toimi mm. Honkamajan talouspuolella ja puuhasi urheilutoiminnassa.

Urheilu kuului myös työelämän aikana hänen harrastuksiinsa lentopallon muodossa. Hän toimi Finnairin lentopallokerhon valmentajana. Kierrettiin kilpailussa vastaavien ilmailukerhojen luona ulkomaillakin.
Vuonna 1988 Olavi Silvonen jäi eläkkeelle. Moni on kysellyt eikö häntä haluta muuttaa sieltä sivukyliltä pois. Olavi tuumaa, että Nuuksio on hänen rakas kotipaikkakuntansa ja sieltä ei minnekään muuteta, vaikka ympäristöön on tullutkin uutta asutusta ja kielteisiäkin puolia. Ovet on nykyään lukittava. Ennen pantiin vain luuta oven pönkäksi, kun lähdettiin pois kotoa.

Olavi Silvonen muisteli nuoruuttaan. Silloin posti tuotiin ruotsalaisen koulun (nykyään hävinnyt) luona olleeseen isoon laatikkoon. Siitä isä tai joku kyläläinen kävi hakemassa siikajärveläisten postit ja jakeli ne ohi mennessään. Olavi sai mennä isän hevoskyydissä myllyretkelle Espoon keskustana ja palatessaan ”miehet” nauttivat Bembölen kievarissa pullakahvit. Kotona Lehtimäellä oli ”viiksihoppa” valjastettu käyttämään puimakonetta. Salakosken joesta pojat saivat isot määrät pikku salakoita, joita sitten annettiin kananruoaksi.

Negatiivista palautetta on se, että ennen vanhaan liikenne sujui paremmin. Nyt kun on bussilinjat tehty tynkälinjoiksi Leppävaaraan, niin joutuu monesti käyttämään kolmeakin bussia jonnekin päästäkseen. Palvelut on lopetettu. Ei ole kauppaa, ei postia eikä pankkia. Jos alueen väkimäärä jatkossa lisääntyy, niin paraneeko palvelu vai slummiutuuko koko alue? Ken elää, hän näkee.

Kylänvanhin 2003 Olavi Silvonen (Nuuksio-lehti 2/2004)
(SLO)

  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]