Aulis Johansson (3)

KYLäNVANHIMMAN MUISTELMAT JATKUVAT

(Nuuksio-lehti 2/2002)

Koulun jälkeen tein aluksi hevosen kanssa metsätöitä talvisin ja kesäisin osallistuin kaikenlaisiin maataloustöihin. Metsätyö yksin ei elättänyt, niinpä menin rakennusoppiin enolleni. Rakennustyöt opin vähitellen hallitsemaan alusta loppuun. Osaan maalata, muurata ym. mitä liittyy rakentamiseen. Ensimmäinen rakennus, jonka tein kokonaan itse oli kotini vanha sauna. Se valitettavasti paloi jokunen vuosi sitten. On edelleen mukava nähdä rakennuksia, joita on ollut rakentamassa, takkoja, joita on muurannut. Ajattelen, että "käsityöt", jotka jättävät oman työn näkyviin antavat erilaista tyydytystä kuin nykyisistä töistä monet jotka ovat kovin abstrakteja. Itselläni on esim. ollut tilaisuus saada isäni aikanaan kivestä käsin hakkaamia kivijalan osia. Tuntuu, että näissä isäni töissä on osa juuristani ja ne säilyvät vielä tulevillekin sukupolville. Nuorempana rakennustöitä löytyi aivan kotikylältö, mutta myöhemmin alue, jossa tein töitä levisi päaupunkiseudulle. Kuitenkin pystyin koko ajan asumaan kotona.

Kun hankin traktorin, vähitellen rakentaminen ja remontit jäivät taka-alalle ja aloin tehdä erilaisia teiden kunnostustöitä esim. talvisin aurausta ja kesäisin lanausta. Siihen aikaan kun aloitin tietyöt oli Espoossa enemmän hiekkateitä. Olen käynyt lanaamassa Suvelassa, Lintuvaarassa jne. Niin kuin Espoo on kehittynyt ja kasvanut, niin myös koneet joilla tehdään töitä. Ensimmäinen traktorini oli harmaa pikku Ferguson. Siihen aikaan traktoreissa ei ollut hyttejä, joten työnteko oli ajoittain melko kylmää. Nykyisin traktorit ovat yhtä lämpimiä kuin autot. Traktorien monet toiminnot perustuvat tietotekniikkaan ja monet traktorit tehdään tilaustyönä niillä toiminnoilla kuin asiakas tarvitsee. Kun en enää pärjännyt lapiolla kaivuutöissä vaihdoin lapion kaivinkoneeseen. 70-luvulla ajoin useamman vuoden sivutoimisesti taksia. Olen myös toiminut sivutoimisena talonmiehenä useita vuosia Yhtyneiden Kuvalehtien kesänviettopaikassa Toukolassa, jonka rannassa lapsena olin hukkua.

Ehkä siksi, että olen tehnyt ja edelleen teen useammanlaisia töitä, niitä on aina riittänyt ja työ on tuntunut mielekkäältä. Nuoruuden jälkeen en ole juuri harrastanut mitään, mutta toisaalta monet töistäni ovat olleet sellaisia, että työni ja vapaa-ajan tarkka erottaminen toisistaan on ollut vaikeata. Ympyrä työnteon suhteen on tavallaan sulkeutunut. Nuorena leipä löytyi kotikonnuilta, keski-ikäisenä leivän perässä täytyi rientä laajemmalle alueelle ja nyt "eläkeläisenä" työtä riitää lähiympäristössö. Elömö Nuuksiossa on kansallispuiston myötä vilkastunut ja alue tullut kovin suosituksi. Ensi kerralla kerron vielä ajatuksiani nyky Nuuksiosta.

Aulis Johansson

  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]