Matti Rauhanen

Nupurin kartano sodan jälkeen

Nupurin kartano on viime aikoina ollut paikkakuntalaisten huolen aiheena. Voin kertoa omalta osaltani jotakin kartanon historiasta. Tulin Nupuriin maataloustyönjohtajaksi vappuna vuonna 1947 eli 2,5 vuotta sodasta kotiutumiseni jälkeen. Olimme menneet naimisiin vaimoni Eilan kanssa viikkoa aikaisemmin. Asetuimme asumaan kartanon päärakennuksen vieressä olleeseen punaiseen rakennukseen, jossa asui muitakin tilan työntekijöitä.

Noihin aikoihin Nupurin lähiympäristö oli täyttä maaseutua. Julkista liikennettä oli heikosti; Eklundhin bussi ajoi Helsingistä Nuuksioon ja Someron linja Turun suuntaan. Kylällä oli yksi taksiyrittäjä, Blomster nimeltään. Kauppoja oli peräti kolme; Nordströmin kauppa (Rajalan edeltäjä silloisella Turuntiellä), Degerman kauppa Brobackassa ja Elannon kesäkauppa (Pikku-Elanto) Siikajärvellä.

Sodan jälkeen oli suuri tarve rakentaa asuntoja ja muodostaa pientiloja luovutettujen alueiden siirtoväelle. Silloisen maanhankintalain mukaan Veikkaustoimisto oli ensisijainen maanluovuttaja. Puolet kartanon maista jouduttiin luovuttamaan asutustoimintaan ja näillä tiloilla asuu edelleen Karjalan ja Porkkalan evakkojen jälkeläisiä.

Kartanolla oli jäljellä peltoa noin 40 hehtaaria. Lehmiä oli parikymmentä ja hevosia viisi. Traktori hankittiin vasta myöhemmin. Pellot olivat kuitenkin hajallaan ja hankalasti viljeltävissä, siksi lisähehtaareja oli vuokrattu aina nykyistä Latokaskea myöten. Nupurin kartanon omistaja oli juuri vaihtunut. Juho Vainio oli myynyt tilan Veikkaustoimistolle, joka aloitti laajat parannustyöt. Rakennettiin kasvihuoneet lämpökeskuksineen, uusi navetta ja henkilökunnalle uusi asuinrakennus, johon meidän perhe pääsi muuttamaan. Rantasauna valmistui edustuskäyttöön vuonna 1952, mutta sitä saivat myös työntekijät käyttää.

Veikkaustoimiston toimitusjohtaja Suvanto asui kartanon päärakennuksessa. Hän ei juuri osallistunut tilan hoitoon. Tilan kirjanpidon hoiti rouva Suvanto. Torsoksi jääneen tilan tuotto ei kattanut suuria investointeja ja vuonna 1956 Nupurin tilaa tarjottiin vuokralle. Myös minä sain tarjouksen, mutta olin niin läheltä seurannut asioita, että kieltäydyin. Kartano kasvihuoneineen ja päärakennuksineen saatiin kuitenkin vuokrattua, mutta kahden vuoden päästä tila oli konkurssissa. Tämän jälkeen omistajaksi tuli nykyinen Lomayhtymä, joka aloitti kartanossa pitkään jatkuneen motellitoiminnan.

Tässä yhteydessä jouduimme etsimään uutta ja asuntoa ja leipäpuuta. Kolmen lapsen perheemme asusti muutamia vuosia Nupurin alueella vuokratiloissa, kunnes oma talomme valmistui Itä-Nupuriin vuonna 1961. Siellä syntyi neljäs lapsemme. Aloitin kuorma-autoyrittäjänä ja sitä ammattia harjoitin yli 30 vuotta. Nuuksion alueella on eräitäkin tontteja, jonne olen kuskannut hiekka- ja multakuormia ja rakennustarvikkeita. Jäin eläkkeelle vuonna 1990. Nykyisin asumme vaimoni Eilan kanssa Kirstinmäessä.

Matti Rauhanen
Nuuksion kylänvanhin 2011




  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]