Hannu Silanto (3)

Kylänvanhin Hannu Silanto muistelee vuosiaan Nuuksio-seurassa, osa 3

NUUKSIO-SEURAN URHEILUTOIMINTA

Kesä- ja hiihtokilpailut

Urheilutilaisuuksia järjestettiin Honkamajalla niin kesällä kuin talvellakin. Nuorisoseuran lisäksi myös muut tahot kuten Elanto järjestivät siellä hiihto- ja maastojuoksukilpailuja. Itse osallistuin 1950-luvulta lähtien kesäkisoihin ja hiihtokilpailuihin.

Kesäkisojen ohjelmassa oli kolmiottelu, pituus, 100 metriä ja kuulantyöntö. Sarjoja oli viidestä ikävuodesta ikämiehiin ja naisiin. Kisoissa oli myös tikan- ja renkaanheittoa sekä arpajaiset. Osanottajia oli 1960-70-luvulla viitisenkymmentä. 1980-luvulla osallistujat harvenivat. Varmaankin paljolti siksi, että perheet reissasivat lomillaan ja tarjolla oli paljon erilaisia rientoja. Samoin kävi myös hiihtokilpailujen. Tosin 80-luvun loppupuolella kilpailut jouduttiin perumaan keliolosuhteiden takia. Oli harmillista kun latuja oli tehty talkoovoimin monena iltana ja viikonloppuna. Latuja tehdessä täytyi metsästä raivata risut pois väylältä, täyttää pahimmat notkot ja ojat sekä tampata latu koko matkalta. Kun kilpailu täytyi perua kolmena vuonna peräkkäin rupesi järjestäjien mitta olemaan täysi.
Hiihtokilpailujen järjestämistä haitasi myös moottoritien rakentaminen hiihtomaastojen ja Honkamajan väliin. Lähtö- ja maalipaikka täytyi siirtää pellolle moottoritien toiselle puolelle. Tämä oli hankalaa sekä katselijoille, huoltoväelle että toimihenkilöille. Toimittuani urheilutoiminnan vetäjänä parinkymmenen vuoden ajan päätin antaa periksi sääolosuhteille ja osanottajakadolle. Kesäkisoja jatkettiin kuitenkin yhdeksänkymmenluvun puoliväliin.

Lentopallo

Lentopalloinnostus levisi koko Suomeen 1960-luvulla ja harrastuksen lisääntyessä kylällä päätimme kysyä Nuuksio-seuralta voisimmeko edustaa seuraa. Minut valittiin vetäjäksi porukalle ja sain tehtäväkseni ottaa yhteyttä seuran johtokuntaan. Johtokunta oli suopea esitykselle, mikäli kaikki pelaajat olisivat seuran jäseniä. Seura lupasi myös huolehtia kuluista määrättyyn summaan asti. Nuuksio-seuralle saatiin näin koottua oma joukkue ja samalla toistakymmentä uutta nuorta jäsentä.
Alkuunsa pelasimme vain keskenämme Solvallasta varatussa palloiluhallissa. Paikkakunnalla oli toinenkin lentopalloporukka eli Pitkäniityn Motti. Niinpä haastoimme vuoronperään toisiamme. Innostuksemme oli kovaa, joten päätimme parin vuoden jälkeen yhdistää voimavaramme ja osallistua alimpaan viitossarjaan. Muutaman sarjakauden jälkeen nousimmekin nelossarjaan. Siellä taso oli aivan eri luokkaa. Kesti monta kautta kolkutellessa kolmossarjaan pääsystä. Olimme monta kertaa loppuottelussa kilpailemassa noususta, mutta kärsimme tappion yleensä pistein 3-2. Kerran kyllä koimme hävinneemme tuomaripelin takia. Tuomari suosi mielestämme vastustajaamme räikeästi. Teimme tuomaria vastaan protestin, mutta ei se mennyt läpi.

Osallistuimme useana vuonna lentopallon Salo Volleyhin. Turnaukset olivat kaksipäiväiset ja seuroja oli 400-500. Kenttiäkin oli viitisenkymmentä. Edustimme seuraa kunniakkaasti monissa turnauksissa ja sarjoissa. Myös Nuorisoseurojen keskusjärjestön lentopalloturnauksiin osallistuimme innolla. Samalla teimme Nuuksiota ja Nuuksio-seuraa tunnetuksi. Siihen aikaan Nuuksiota ei vielä oikein tunnettu missään.

Joukkueen jäsenten mentyä naimisiin ja saatuaan perheenlisäystä sekä muuttojen ja muiden esteiden takia rupesi joukkueen rivit harvenemaan. Lentopalloharrastus vei kyllä tavattomasti aikaa. Sarjan ollessa käynnissä saattoi viikossa olla viisikin pelipäivää, joista kolme ottelua ja kahdet harjoitukset. Saattoi siinä perhe-elämä vähän kärsiä. Vuonna 1988 pelasimme viimeiset sarjaottelut. Lentopallon myötä jouduin mukaan myös Nuuksio-seuran johtokuntaan, sillä sinne haluttiin urheilun edustaja. Johtokunnassa istuinkin sitten 1970-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun. Toki välissä oli pakollisia huilivuosia.

Soutukisat

Nuuksio-seuran jäsenet osallistuivat Lohjan soutuihin kirkkoveneellä neljänä vuonna 1991-1994. Matkana oli 25 kilometriä. Vaikka soutu ottikin koville, niin grilli-ilta Honkamajalla sai vaivat unohtumaan. Osallistuin Nuuksio-Seuran edustajana myös naapurini Kurt Salomonsonin kanssa kymmenenä vuotena peräkkäin Sulkavan soutuihin. Sulkavan Partalan saaren ympärisoutu oli matkana 65 kilometriä. Harjoittelimme osallistumalla eri kilpailuihin. Harjoitus ja kilpailusoutuja tuli kesässä 300-400 kilometriä. Soudimme ns. vuorosoutua eli toinen souti ja toinen auttoi melalla perässä. Vuoroa vaihdettiin kymmenen minuutin välein ja joskus tiheämminkin vastatuulen ollessa kova. Matkaan meiltä kului aikaa 7-8 tuntia eikä siinä matkalla huilailtu. Maalissa oltiin yleensä niin poikki ja kankeita, että hyvä kun päästiin veneestä pois. Aloitimme urakan 1987 ja viimeinen soutu oli 1997, jolloin meille myönnettiin soutuneuvoksen arvonimi. Siihen oli hyvä lopettaa.

  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]