Hannu Silanto 2011 (3)

Kyl�nvanhin Hannu Silanto muistelee vuosiaan Nuuksio-seurassa, osa 3

NUUKSIO-SEURAN URHEILUTOIMINTA

Kes�- ja hiihtokilpailut

Urheilutilaisuuksia j�rjestettiin Honkamajalla niin kes�ll� kuin talvellakin. Nuorisoseuran lis�ksi my�s muut tahot kuten Elanto j�rjestiv�t siell� hiihto- ja maastojuoksukilpailuja. Itse osallistuin 1950-luvulta l�htien kes�kisoihin ja hiihtokilpailuihin.

Kes�kisojen ohjelmassa oli kolmiottelu, pituus, 100 metri� ja kuulanty�nt�. Sarjoja oli viidest� ik�vuodesta ik�miehiin ja naisiin. Kisoissa oli my�s tikan- ja renkaanheittoa sek� arpajaiset. Osanottajia oli 1960-70-luvulla viitisenkymment�. 1980-luvulla osallistujat harvenivat. Varmaankin paljolti siksi, ett� perheet reissasivat lomillaan ja tarjolla oli paljon erilaisia rientoja. Samoin k�vi my�s hiihtokilpailujen. Tosin 80-luvun loppupuolella kilpailut jouduttiin perumaan keliolosuhteiden takia. Oli harmillista kun latuja oli tehty talkoovoimin monena iltana ja viikonloppuna. Latuja tehdess� t�ytyi mets�st� raivata risut pois v�yl�lt�, t�ytt�� pahimmat notkot ja ojat sek� tampata latu koko matkalta. Kun kilpailu t�ytyi perua kolmena vuonna per�kk�in rupesi j�rjest�jien mitta olemaan t�ysi.
Hiihtokilpailujen j�rjest�mist� haitasi my�s moottoritien rakentaminen hiihtomaastojen ja Honkamajan v�liin. L�ht�- ja maalipaikka t�ytyi siirt�� pellolle moottoritien toiselle puolelle. T�m� oli hankalaa sek� katselijoille, huoltov�elle ett� toimihenkil�ille. Toimittuani urheilutoiminnan vet�j�n� parinkymmenen vuoden ajan p��tin antaa periksi s��olosuhteille ja osanottajakadolle. Kes�kisoja jatkettiin kuitenkin yhdeks�nkymmenluvun puoliv�liin.

Lentopallo

Lentopalloinnostus levisi koko Suomeen 1960-luvulla ja harrastuksen lis��ntyess� kyl�ll� p��timme kysy� Nuuksio-seuralta voisimmeko edustaa seuraa. Minut valittiin vet�j�ksi porukalle ja sain teht�v�kseni ottaa yhteytt� seuran johtokuntaan. Johtokunta oli suopea esitykselle, mik�li kaikki pelaajat olisivat seuran j�seni�. Seura lupasi my�s huolehtia kuluista m��r�ttyyn summaan asti. Nuuksio-seuralle saatiin n�in koottua oma joukkue ja samalla toistakymment� uutta nuorta j�sent�.
Alkuunsa pelasimme vain kesken�mme Solvallasta varatussa palloiluhallissa. Paikkakunnalla oli toinenkin lentopalloporukka eli Pitk�niityn Motti. Niinp� haastoimme vuoronper��n toisiamme. Innostuksemme oli kovaa, joten p��timme parin vuoden j�lkeen yhdist�� voimavaramme ja osallistua alimpaan viitossarjaan. Muutaman sarjakauden j�lkeen nousimmekin nelossarjaan. Siell� taso oli aivan eri luokkaa. Kesti monta kautta kolkutellessa kolmossarjaan p��syst�. Olimme monta kertaa loppuottelussa kilpailemassa noususta, mutta k�rsimme tappion yleens� pistein 3-2. Kerran kyll� koimme h�vinneemme tuomaripelin takia. Tuomari suosi mielest�mme vastustajaamme r�ike�sti. Teimme tuomaria vastaan protestin, mutta ei se mennyt l�pi.

Osallistuimme useana vuonna lentopallon Salo Volleyhin. Turnaukset olivat kaksip�iv�iset ja seuroja oli 400-500. Kentti�kin oli viitisenkymment�. Edustimme seuraa kunniakkaasti monissa turnauksissa ja sarjoissa. My�s Nuorisoseurojen keskusj�rjest�n lentopalloturnauksiin osallistuimme innolla. Samalla teimme Nuuksiota ja Nuuksio-seuraa tunnetuksi. Siihen aikaan Nuuksiota ei viel� oikein tunnettu miss��n.

Joukkueen j�senten menty� naimisiin ja saatuaan perheenlis�yst� sek� muuttojen ja muiden esteiden takia rupesi joukkueen rivit harvenemaan. Lentopalloharrastus vei kyll� tavattomasti aikaa. Sarjan ollessa k�ynniss� saattoi viikossa olla viisikin pelip�iv��, joista kolme ottelua ja kahdet harjoitukset. Saattoi siin� perhe-el�m� v�h�n k�rsi�. Vuonna 1988 pelasimme viimeiset sarjaottelut. Lentopallon my�t� jouduin mukaan my�s Nuuksio-seuran johtokuntaan, sill� sinne haluttiin urheilun edustaja. Johtokunnassa istuinkin sitten 1970-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun. Toki v�liss� oli pakollisia huilivuosia.

Soutukisat

Nuuksio-seuran j�senet osallistuivat Lohjan soutuihin kirkkoveneell� nelj�n� vuonna 1991-1994. Matkana oli 25 kilometri�. Vaikka soutu ottikin koville, niin grilli-ilta Honkamajalla sai vaivat unohtumaan. Osallistuin Nuuksio-Seuran edustajana my�s naapurini Kurt Salomonsonin kanssa kymmenen� vuotena per�kk�in Sulkavan soutuihin. Sulkavan Partalan saaren ymp�risoutu oli matkana 65 kilometri�. Harjoittelimme osallistumalla eri kilpailuihin. Harjoitus ja kilpailusoutuja tuli kes�ss� 300-400 kilometri�. Soudimme ns. vuorosoutua eli toinen souti ja toinen auttoi melalla per�ss�. Vuoroa vaihdettiin kymmenen minuutin v�lein ja joskus tihe�mminkin vastatuulen ollessa kova. Matkaan meilt� kului aikaa 7-8 tuntia eik� siin� matkalla huilailtu. Maalissa oltiin yleens� niin poikki ja kankeita, ett� hyv� kun p��stiin veneest� pois. Aloitimme urakan 1987 ja viimeinen soutu oli 1997, jolloin meille my�nnettiin soutuneuvoksen arvonimi. Siihen oli hyv� lopettaa.

  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]