Jaakko Ollaranta

Nuuksion Omakotiyhdistyksen johtokunta on valinnut minut uudeksi kylänvanhimmaksi. Otin tämän kunniatehtävän vastaan edelliseltä kylänvanhimmalta Risto Ihamuotilalta Honkamajalla 21.8.2005 vietetyn Nuuksio-päivän yhteydessä.

Nuuksion kylänvanhimpia on nimetty jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Omakotiyhdistyksen johtokunta päätti näet vuonna 1974 ryhtyä vuosittain kunnioittamaan Kylänvanhimman arvonimellä henkilöä, joka on asunut kauan Nuuksiossa, tuntee kylän historiaa ja perinteitä ja on merkittävästi toiminut paikkakunnan asioissa. Kylänvanhimmilla kiertää merkkinä puinen viestikapula. Tuo viestikapula on nyt N – kirjaimen muotoinen jalustaan kiinnitetty juurakko (N niin kuin Nuuksio). Sen on tehnyt ja lahjoittanut yhdistykselle edesmennyt siikajärveläinen Helge Järvinen. Kylänvanhin voi niin halutessaan osallistua myös yhdistyksen johtokunnan kokouksiin.

Monet aikaisemmista kylänvanhemmista ovat olleet syntyperäisiä nuuksiolaisia. Sitä minä en ole. Olen syntynyt Etelä-Savossa Puumalassa. Synnyinpaikastani huolimatta pidän itseäni kuitenkin karjalaisena, sillä molemmat vanhempani, kansakoulunopettajia kumpikin, olivat lähtöisin Karjalan kannakselta. Sattuivat vain saamaan 1930-luvun alussa ensimmäisen työpaikkansa samalta kansakoululta, rakastuivat, menivät naimisiin ja perhe alkoi kasvaa. Talvisodan syttyessä asuimme jo Karjalan puolella Jääskessä ja sinne olimme palanneet myös välirauhan aikana. Jääsken Järvenkylästä, läheltä Ensoa, lähdimme toiselle evakkomatkalle kesäkuussa 1944. Parin välietapin jälkeen asetuimme vuoden 1945 alussa Savonlinnaan. Siellä olen viettänyt nuoruuteni ja käynyt oppikoulun. Siellä tapasin myös vaimoni Liisan.

Olen valmistunut maanmittausinsinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta Vuonna 1959 muutimme töiden perässä Espooseen, Laaksolahden seutuville. Kesällä 1965 eli 40 vuotta sitten ostimme tontin Siikajärven Kotimäestä. Samana syksynä valettiin jo talon perusta ja seuraavana syksynä muutimme nykyiseen kotiimme, meistä tuli nuuksiolaisia.

Meillä on neljä lasta, joilla kaikilla on oma perheensä. Kaksi nuorinta asustaa perheineen edelleen Espoossa.

Sotaväen käytyäni oli ensimmäinen työpaikkani valmiina diplomi-insinöörinä Espoossa. Silloin oli vuosi 1961. Kunnan geodeetin Ylermi Säterin ohjeistamana tein kartastotöiden vaatimia mittauksia ympäri Espoota. Tuolloin lienen käynyt ensi kertaa Nuuksiossa. Punjon ja Kauriskallion kolmiomittaustornien alla olleet rautaiset kiintopisteet saivat silloin mittausteni ansiosta tarkan sijaintinsa Suomen karttakoordinaatistossa.

Espoon työjakso oli vain muutaman kuukauden mittainen. Seuraavat kymmenen vuotta osallistuin valtakunnallisiin kartoitustöihin maanmittauslaitoksessa. Vuodesta 1971 alkaen hoidin merenkulkuhallituksen geodeetin tehtäviä. Eläkkeelle jäin täysin palvelleena 8 vuotta sitten.

Normaalin päivätyön ohella olen toiminut noin 20 vuoden ajan, aina viime kevääseen saakka, tuntiopettajana Espoon työväenopistossa. Olen opettanut veneilijöille merenkulkutaitoja.

Poliittisessa toiminnassa en ole ollut mukana, mutta matkan varrelta löytyy monia muita yhteiskunnallisia harrastuksia. Osallistuin oman ammattialani yhdistystoimintaan. Maanpuolustuskiltatoiminta on ollut myös lähellä sydäntäni.

Siikajärvelle asetuttuamme jouduin melko pian Kotimäen tiekunnan hommiin. Muutamia lepovuosia lukuun ottamatta tulikin toimittua tiehoitokunnan tehtävissä aina siihen asti kun tiet muutama vuosi sitten saatiin kaupungin hoitoon.

Omakotiyhdistyksen toimintaan heräsi kiinnostukseni pian yhdistyksen vuonna 1969 tapahtuneen perustamisen jälkeen. Paikallisen kotiseutuyhdistyksen aktiivijäsenenä saa hyvän mahdollisuuden seurata alueen kehittämissuunnitelmia. Samalla kun saa tyydytettyä tiedonhalunsa ja uteliaisuutensa, saa myös mahdollisuuden olla vaikuttamassa omaan hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Vuonna 1973 minut valittiin yhdistyksen johtokuntaan. Sen jälkeen olen ollut toiminnassa mukana viime vuosiin saakka, välillä puheenjohtajanakin. Ehkä suurimman työpanokseni annoin yhdistykselle sen pitkäaikaisena sihteerinä ja rahastonhoitajana. Olen ymmärtänyt, että tuo toimintani on ollut yhtenä syynä siihen, että minut valittiin nyt Nuuksion kylänvanhimmaksi. Pidän tätä huomion osoitusta suuressa arvossa, olen siitä ylpeä.

Kylänvanhin 2005 Jaakko Ollaranta (Nuuksio-lehti 4/2005)

  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]