Hilkka Selroos 2018 (1)

Nuuksion tämän vuoden kylänvanhin Hilda Hilkka Selroos syntyi Längelmäellä 8. elokuuta 1926 ja varttui nuoruutensa Kangasalan Huutijärvellä. Hämäläiseen Ilomäen perheeseen kuuluivat äidin ja isän lisäksi veli ja neljä sisarta.

Kuten niin monen saman ik√§isen, my√∂s Hilkan nuoruutta varjosti sota. ‚€ĚOlihan se lapsen kamalaa katsoa, kun Tamperetta pommitettiin. Minultakin j√§iv√§t jatkokoulut k√§ym√§tt√§, kun opettajamme oli sodassa‚€Ě, Hilkka muistelee. ‚€ĚMuistan el√§v√§sti ensimm√§isen sotatalven, kun me sisarukset juoksimme perunakellariin pommituksilta suojaan, ja tullessamme ulos unohdimme kellarin oven auki. Siin√§ paleltuivat meid√§n koko talven perunat.‚€Ě

Sotamuistot ovat t√§n√§ p√§iv√§n√§ meille nuoremmille sukupolville yh√§ koskettavaa kuultavaa. ‚€ĚVanhin siskoni Lempi asui Tampereella ja sain v√§lill√§ viett√§√§ h√§nen luonaan aikaa, kun koulua ei ollut. Lempi oli vuorot√∂iss√§ Finlaysonilla ja min√§ yksin kotona, kun Tampereelle annettiin ilmah√§lytys. Huoli siskosta oli niin kova, ett√§ juoksin Pispalasta l√§pi pommitusten h√§nt√§ vastaan, vaikka olisi pit√§nyt menn√§ suojaan. Lempi oli vihainen, kun l√∂ysi minut illalla Finlaysonin portilta odottamasta. Olin tuolloin 13-vuotias.‚€Ě

Siikaj√§rvelle Hilkka muutti 19-vuotiaana vuonna 1945, heti sodan loputtua. Samainen Lempi-sisko oli muuttanut Helsinkiin invalidisoituneen miehens√§ kanssa. ‚€ĚOlin k√§ym√§ss√§ heid√§n luonaan, kun tapasin Invalidis√§√§ti√∂ll√§ em√§nt√§n√§ toimineen Irma L√∂tj√∂sen, joka houkutteli minut Kolmirantaan Invalidien ammattioppilaitokselle t√∂ihin keitti√∂piiaksi.‚€Ě Kolmirannassa Hilkka tapasi my√∂s tulevan miehens√§ Lauri Selroosin, joka oli t√∂iss√§ alueen huviloiden rakennusty√∂maalla. ‚€ĚSiihen aikaan k√§ytiin aina Honkamajalla tansseissa ja sielt√§ se meid√§nkin seurustelumme alkoi.‚€Ě

Hilkka muistelee, että tullessaan Siikajärvelle täällä oli Elannon kaupan lisäksi vain muutama tila eikä juuri muuta. Nykyisen vastaanottokeskuksen kohdalla sijaitsi Siikajärven tila, vähän kauempana taas Pikku-Siikajärvi kasvihuoneineen ja mansikkaviljelmineen Heinäksen, Klemolan, Hagan ja Koivumäen lisäksi. Sahajärvellä asuivat Aarniot.

Naimisiin Hilkka ja Lauri meniv√§t kes√§ll√§ 1946. ‚€ĚSiit√§ kyll√§ aiheutui pient√§ paheksuntaa, sill√§ pidimme Honkamajalla tanssih√§√§t, vaikka Nuuksion koulua pit√§nyt Iida Niiranen oli juuri kuollut ja hautajaiset olivat h√§it√§mme seuraavana p√§iv√§n√§‚€Ě, Hilkka kertoo. Hilkka ja Lauri saivat kaksi poikaa, joista vanhin Kari syntyi vuonna 1947 ja Jorma vuonna 1951.

Koivum√§en Purolassa Kolmirannan keitti√∂piian rooli vaihtui maalaistalon em√§nn√§n ty√∂h√∂n. Noihin aikoihin l√§hes jokaisessa talossa oli v√§hint√§√§n lehm√§, ja my√∂s Selrooseilta l√∂ytyi sikoja, kanoja, lampaita ja hevonen. Pieness√§kin maalaistalossa riitti paljon t√∂it√§ aamusta iltaan. ‚€ĚMaitoa saimme omiin tarpeisiin ja loput veimme hevosella myyt√§v√§ksi Elantoon, josta se kuljetettiin eteenp√§in meijeriin.‚€Ě

1950-60-luvun taitteessa Hilkka toimi my√∂s hetken rahastajana ‚€Ěsiikaj√§rvel√§isess√§‚€Ě. Busseja kulki muutama vuoro p√§iv√§ss√§ ja ensimm√§inen vuoro starttasi kuuden aikaan. Bussit olivat aina t√§ynn√§, ja suuntana useammilla oli Str√∂mberg Pit√§j√§nm√§ess√§. ‚€ĚMelkein jokaisesta talosta l√§hti tuolloin eukko rahastajan hommiin. Sill√§ min√§kin tienasin meille ensimm√§isen auton, joka ostettiin Solvallan johtajalta. Se oli sellainen pakettiautosta kyh√§tty menopeli, jossa oli itse rakennetut takapenkit‚€Ě, nauraa Hilkka.

Siikaj√§rvell√§ toimi my√∂s diakoniapiiri, jossa Hilkka oli aktiivisesti mukana. ‚€ĚPidimme myyj√§isi√§, kotihartauksia ja ompeluseuroja, ja olin mukana my√∂s seurakuntaneuvoston toiminnassa.‚€Ě Me 70-luvulla syntyneet lastenlapset muistamme kyll√§ ompeluseurat, mutta ennen kaikkea sen, kuinka mukavaa oli, ett√§ mummo oli aina kotona koulusta tullessa. Kovana leipurina tunnetun Hilkan ovelta kuuluikin usein: ‚€ĚMe sy√∂d√§√§n sit√§, mik√§ t√§√§ll√§ haisee!‚€Ě

Tänä päivänä Hilkka, tai Hilturi, kuten me samassa pihapiirissä asuvat lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset häntä kutsumme, on edelleen vastoin hämäläistä heimoluonnetta hyvin nopealiikkeinen tapaus. Hän aloittaa päivänsä purossa pulahtaen, lenkkeilee päivittäin sauvakävellen, käy Espoon keskuksessa uimassa ja jumpassa, jos vain saa kaverin mukaansa, osallistuu Nupurin kappelin eläkeläiskerhoon ja käy mielellään kulttuuririennoissa, kuten teatterissa. Kesäisin häntä on vaikeaa paikantaa, sillä jos hän ei ole karannut mustikkametsään, niin sitten hän on kasvihuoneessaan, halkosavotassa tai kuokkimassa armasta perunamaataan.

Eik√§ ole muuten t√§m√§n touhukkaan h√§m√§l√§isen ‚€Ěpernat‚€Ě en√§√§ lapsuusvuosien j√§lkeen koskaan paleltuneet kellariin.


- Mia Selroos, pojantytär





  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]