Leila Luoto: Leppämäki 50 vuotta sitten

Ns. paluumuuttajana muistelen usein lapsuuden kesä- ja talvilomia, jotka vietin perheeni kanssa nykyisellä tontillamme olleessa pienessä kesämökissä. Rintinkaarta ei ollut olemassakaan, vaan muuttokuormamme tuotiin v. 1957 naapurin pihan poikki. Sittemmin tie rakennettiin talkoilla ja aluksi se ulottui vain Timosen tontille asti.

Mökille kuljettiin Siikajärven bussilla, joka lähti linja-autoasemalta Bio Rexin takaa. Kuljettajana oli usein lähinaapurista Bärlundin setä. Ruokaostokset hoidettiin Rajalan kaupassa, joka sijaitsi Tinan pubia vastapäätä, mutta maito haettiin yleensä maitotalosta, joka oli nykyisen Gumbölen golf-kentän tienoilla. Tomaatit ostettiin Klaverilta, ja aina sekundaa, koska ne hieman epämuotoiset tomaatit olivat mehukkaimpia.

Uimapaikka löytyi Gumbölen joelta. Kartanon alapuolella oli joessa leveähkö padottu alue, jossa oli pientenkin lasten hyvä polskia. Hieman vartuttuamme siirryimme uimaan Nupurinjärvelle ja sittemmin Hakkijärvelle, jonka äkkisyvää piti muistaa varoa.

Timosen yläpuolella olevalla kalliolla oli mukava seikkailla. Siellä oli hyviä keinupuita, isoja vahvaoksaisia mäntyjä matalalla olevine oksineen. Myöhemmin löysimme Nupurintien ja Vanhantien väliin jäävältä kalliolta hiidenkirnun, johon oli mukava kavuta istumaan ja jota kutsuimme kuninkaan tuoliksi. Samalla kalliolla oli torni (ehkä palotorni), jonne oli jännittävää kiivetä. Lähistöllä oli myös salaperäinen talo pihassa olevine korkeine mastoineen. Sieltä lähti "kuuma linja", jonka merkitys ei oikein selvinnyt.

Muistan lämpimästi lapsuuden juhannukset, kun koko kylän lapset (ehkä aikuisetkin) kokoontuivat Timosen tontin kohdalle päättyvälle tielle, jossa poltettiin juhannuskokko. Juhannusmusiikki soi meidän levysoittimestamme. Mökillämme oli kovaääninen ulkona ja äiti muistaa aina mainita, että häntä komennettiin vaihtamaan levyä.

Mökkimme takana oli pieni suopahanen ja sen vierellä pehmeätä sammalikkoa, jossa hypättiin korkeutta ja pelattiin myös paskista, eli heitettiin puukkoa.

Talvilomat vietimme mökillä. Keväisin hiihdimme Dämmanin padolle ja matkalla poimimme pajunoksia. Isä teki mökin takana olevan suon jäälle napakelkan, jonkalainen oli ollut hänen lapsuudessaan Karjalan kannaksella. Sillä sai melkoisen kyydin ja muistan, että kyydistä nauttimassa taisivat olla kaikki kylän lapset.

Potkukelkalla mäenlasku oli erityisen hauskaa. Potkukelkoista ja mahakelkoista tehtiin pitkä letka, ja laskettiin jonossa alas Leppämäentietä. Nuorin sisareni muistaa laskeneensa samalla tavalla alas Rinnetietä. Autoliikennettä ei tuolloin ollut, joten mäenlasku oli turvallista. Talvet olivat kunnon talvia runsaine lumineen ja pakkasineen eikä teitä tarvinnut hiekoittaa tai suolata. Näen usein silmieni edessä Leppämäentien talvisen pakkasillan, jalkojen alla narskuvan lumen, valkoisena hohtavat kinokset lumisen tien molemmin puolin ja kellertävän katuvalon lempeän hämyn.

Muutettuani vuonna 2002 asumaan tänne vakituisesti lähes kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen, tuntuu kuin palaisin kotiin. Leppämäki on entisellään, hiljainen ja rauhallinen kylätie.

Leila Luoto (Nuuksio-lehti 4/2007)


  Kaikki oikeudet pidätetään © Nuuksio-Seura Ry 2015 [ Hallintapaneeli ]